Toisin kuin monet perinteiset pubipelit, darts on saavuttanut niin suuren suosion, että sitä järjestetään suurten lajiliittojen toimesta. Koska peli sai alkunsa Englannista, ei ole yllättävää, että arvostetuin näistä on British Darts Organisation (BDO), ja sen sääntöjä käytetään yleisesti ohjeina. Jos sääntöjen tulkinnassa tulee epäselvyyksiä, paikalliset säännöt ovat aina ensisijaisia.
Huomioi, että 1 yardi = 3 jalkaa = 36 tuumaa = 0,9144 metriä
Darts on taitopeli, joka vaatii pelaajilta tarkkuutta, taitoa ja keskittymistä. Pelin idea on heittää pieniä nuolia, eli tikkoja, tauluun (yleensä “kellotauluun” tai “triplatauluun”) ja pyrkiä saamaan mahdollisimman hyviä pisteitä osumalla taulun eri segmentteihin.
Tavallisesti dartsissa pelataan kahden pelaajan tai kahden joukkueen välillä. Jokainen pelaaja heittää vuorollaan kolme tikkaa kohti taulua, ja heidän tavoitteenaan on saada mahdollisimman monta pistettä yhden heiton aikana. Pisteitä voi saada eri tavoin:
Pelin tavoitteena on yleensä laskea pisteet tietyn pistemäärän (yleensä 501 tai 301) alle nopeammin kuin vastustaja. Pelaajat voivat käyttää eri strategioita ja heittotaitoja saavuttaakseen tämän tavoitteen. Darts on suosittu pubi- ja kilpailupeli, ja se vaatii pelaajilta hyvää tarkkuutta ja pelisilmää.
Tällä hetkellä yleisin darts-taulun muoto on “kellotaulu” tai “kolmoistaulu”, ja se on ainoa taulu, joka otetaan huomioon näissä ohjeissa. Hyvä taulu tulisi valmistaa kasvikuidusta ja sitä kutsutaan “piikkilankatauluksi”. Taulun kuviointi on määritelty langalla ja värillä. Se koostuu 20 numeroidusta segmentistä, jotka on numeroinut 1-20 vaikuttavan satunnaisesti. Keskellä on pieni musta ympyrä, jota kutsutaan “häränsilmäksi”, ja sen ympärillä on ohut punainen rengas, jota kutsutaan 25-renkaaksi. Segmentit ulottuvat tästä renkaasta, ja niitä erottaa ainoastaan “kolmoisrengas” noin puoliväliin reunaa ja “kaksinkertainen rengas”, joka merkitsee ympyrän reunaa. Esimerkiksi, jos tikka osuu segmenttiin, jossa on numero 14, ja se on kolmoisrenkaan sisällä, on saatu “kolmois-14”.
Jokaisella pelaajalla on 3 tikkua, jotka ovat etupainoisia, siivellisiä aseita muutaman tuuman pituisia terävällä kärjellä.
Taulu asetetaan niin, että häränsilmän keskikohta on 1,73 metrin (5 jalkaa 8 tuumaa) korkeudella maanpinnasta. Pelaajien tulee seisoa takana olevan korotetun vaakasuoran lohkon takana, jota kutsutaan “okkeksi” (lausutaan “okki”), ja se on 38 mm (1 1/2 tuumaa) korkea, vaikka maahan merkitty piste kelpaa rennossa pelaamisessa. Okken etureuna tulisi olla 2,37 metrin (7 jalkaa, 9 ja 1/4 tuumaa) päässä taulun etureunasta.
Useimmat ammattilaisottelut pelataan “501 ylöspäin” -säännöillä. Tämä on yksinkertaisin pelimuoto. Jokainen pelaaja aloittaa pisteillä 501 ja vuorotellen heittää 3 tikkaa. Jokaisen heiton pisteet lasketaan ja vähennetään pelaajan kokonaispistemäärästä. Häränsilmä antaa 50 pistettä, ulkorengas antaa 25 pistettä, ja tikka, joka osuu tupla- tai triplerenkaaseen, antaa kyseisen segmentin pistemäärän kaksinkertaisena tai kolminkertaisena. Tavoitteena on olla ensimmäinen pelaaja, joka saa pistemäärän tarkalleen nollaan, ainoa poikkeus on, että viimeisen tikka heiton on osuttava tuplaan tai häränsilmään.
Jos pelaaja saa pistemäärän laskettua 1 tai menee alle nollan, he “bustautuvat”, ja kyseinen vuoro päättyy välittömästi, ja pisteet palautetaan siihen, millainen ne olivat vuoron alussa. Esimerkiksi jos pelaajalla on jäljellä 32 pistettä ja ensimmäinen tikka osuu 16:een ja toinen 15:een, pelaaja bustautuu, ja pisteet palautetaan 32:een. Viimeisellä vuorolla ei tarvitse heittää kaikkia 3 tikkaa – pelaaja voi voittaa ensimmäisellä tai toisella tikalla vuoron aikana.
Koska pelaaja, joka ei osu tavoiteltuun tuplaan, todennäköisesti saa saman segmentin yksipistepisteen, hyvät pelaajat yrittävät jättää itselleen toistettavissa olevan jaon, kuten 24 tai mieluiten 32 – tupla 16. Esimerkiksi jos pelaajalla on jäljellä tupla 16, ja hän osuu 16:een, hänellä on jäljellä tupla 8, ja jos hän sitten osuu 8:aan, hänellä on jäljellä tupla 4 jne. Tämä on edullista, koska ylimääräisiä tikkoja ei tarvitse heittää, jotta pisteet saadaan parilliseksi luvuksi… Usein käy niin, että pelaajat saavat pisteet 1 (tyypillisesti yrittäessään tupla 1), ja jotkut pelaajat noudattavat epävirallista sääntöä, jota kutsutaan “11 jakamiseksi”. Tämä sääntö sanoo, että kun pisteet on saatu laskettua 1, pelaajan on sen sijaan, että menee bustiksi, “jaettava 11” heittämällä tikka kahden numeron väliin, jotka muodostavat numeron 11 taulun reunalla. Tämä on haastavaa.
301 pelataan täsmälleen samalla tavalla, mutta pelaajat aloittavat pelin pisteillä 301. Jotkut pelit vaativat tuplan aloittaakseen pisteiden keräämisen sekä pelin lopettamisen.
Kun pisteet menevät alle 171, ammattilaispelaajat tietävät, mitkä numerot heidän on tavoiteltava yhdellä vuorolla 3 tikalla. Tässä on taulukko tällaisista yhdistelmistä. Joillakin pistemäärillä on useita mahdollisia ratkaisuja, mutta useimmissa tapauksissa näytämme parhaan vaihtoehdon:
170 – Tripla 20, Tripla 20, Häränsilmä. (Korkein mahdollinen lopetus.)
167 – Tripla 20, Tripla 19, Häränsilmä.
164 – Tripla 20, Tripla 18, Häränsilmä. (suositeltavampi kuin Tripla 19, Tripla 19, Häränsilmä, koska se ei vaadi kahta tikkaa samaan segmenttiin ja virhe pitää numeron parillisena.)
161 – Tripla 20, Tripla 17, Häränsilmä.
160 – Tripla 20, Tripla 20, Tupla 20.
158 – Tripla 20, Tripla 16, Häränsilmä tai Tripla 20, Tripla 20, Tupla 19.
157 – Tripla 20, Tripla 19, Tupla 20.
156 – Tripla 20, Tripla 20, Tupla 18.
155 – Tripla 20, Tripla 15, Häränsilmä tai Tripla 20, Tripla 19, Tupla 19.
154 – Tripla 20, Tripla 18, Tupla 20.
153 – Tripla 20, Tripla 19, Tupla 18.
152 – Tripla 20, Tripla 20, Tupla 16.
151 – Tripla 20, Tripla 17, Tupla 20.
150 – Tripla 20, Tripla 18, Tupla 18 (suositeltavampi kuin Häränsilmä, Häränsilmä, Häränsilmä, ellei halua pelotella vastustajaa!)
149 – Tripla 20, Tripla 19, Tupla 16.
148 – Tripla 20, Tripla 16, Tupla 20 (jonka jälkeen Tripla 18, Tripla 18, Tupla 20).
147 – Tripla 20, Tripla 17, Tupla 18 tai Tripla 19, Tripla 18, Tupla 18.
146 – Tripla 20, Tripla 18, Tupla 16 (jonka jälkeen Tripla 19, Tripla 19, Tupla 16).
Kaikille luvuille, jotka ovat pienempiä kuin 146, on vähintään 3 tapaa saada lopetus.
Yksi Dartsin hupipeli on ” Kellon Ympäri”. Tässä pelissä jokainen pelaaja heittää vuorollaan 3 tikkaa ja heidän on heitettävä tikka jokaiseen segmenttiin aloittaen numerosta 1 ja edeten aina 20:een asti, lopuksi iskien vielä 25 ja häränsilmään. Pelaajien on aloitettava numerosta 1, eikä seuraavaan numeroon saa siirtyä ennen kuin tikka on heitetty onnistuneesti nykyiseen kohdesegmenttiin. Tuplat ja triplat sivuutetaan. Ensimmäinen pelaaja, joka osuu kaikkiin maaleihin ja lopettaa häränsilmällä, voittaa.
Darts-taulua käytetään monien erilaisten pelien pelaamiseen, jotka pohjautuvat muihin pubipeleihin, ja tämä on niistä yleisin. Jokainen pelaaja heittää vuorollaan 3 tikkaa, kuten tavallista.
Pelin alussa pelaajat heittävät kolikkoa päättääkseen, kumpi aloittaa lyöntivuoron. Lyöntivuoron pelaaja aloittaa ja yrittää jokaisella vuorollaan saada mahdollisimman monta pistettä käyttäen tavallista 501 pisteen pisteytysjärjestelmää. Kun lyöntivuoron pelaaja saa enemmän kuin 40 pistettä yhden vuoron aikana, yli 40 pistettä lisätään kyseisen pelaajan pisteisiin. Esimerkiksi, jos lyöntivuoron pelaaja saa 58 pistettä, hänelle lisätään 18 pistettä (juoksuja). Muutoin lyöntivuoron pelaaja ei saa pisteitä.
Vastaava pelaaja katsotaan olevan “bowlauksessa”, ja tämä pelaaja tähtää vain häränsilmään. Bowlauksen pelaaja saa 2 wickettiä häränsilmästä ja 1 wicketin 25-renkaasta. Pelaajat vuorottelevat, kunnes bowlauksen pelaaja heittää tikalla, joka saa 10. wicketin. Tässä vaiheessa roolit vaihtuvat, ja toisella pelaajalla on “innings” (lyöntivuoro). Peli päättyy, kun molemmat pelaajat ovat pelanneet kaksi lyöntivuoroa, ja eniten pisteitä saanut pelaaja voittaa ottelun.
Jos lyöntivuoron pelaaja osuu tikallaan häränsilmään tai 25-renkaaseen, hän menettää yhden tai kaksi wickettiä riippuen osumasta. Jos bowlauksen pelaaja heittää tikalla, joka ei osu tauluun, lyöntivuoron pelaajalle annetaan 20 “extrapistettä”.
Vähemmän taitaville pelaajille peliä voidaan helpottaa monin tavoin. Tässä muutamia ehdotuksia:
Tämä on suosituin peli suurille ryhmille, ja se tarjoaa nopeaa ja hauskaa viihdettä. Peliin on olemassa erilaisia variaatioita, mutta tässä kuvattu versio on perusmuoto.
Pelissä aloitetaan määrittelemällä pelaajien pelaamisjärjestys, ja jokainen pelaaja heittää yhden tikkaan “väärällä kädellä” (vasenkätiset heittävät oikealla kädellä ja päinvastoin) tauluun päättääkseen oman numeronsa. Jos tikka ei osu tai osuu jo varattuun numeroon, pelaaja yrittää uudelleen. Jokaiselle pelaajalle annetaan tietty määrä elämiä (yleensä 5), ja heidän on yleensä laitettava pieni panos pottiin. Hyvä taktiikka on välttää valitsemasta numeroa, joka on viereisen pelaajan valitsema.
Pelaajat alkavat vuorotellen yrittää osua valitsemaansa numeroon ja saavat yhden elämän jokaisesta tikasta, joka osuu siihen, kaksi elämää tuplasta ja kolme elämää triplasta. Kun pelaaja on saavuttanut 5 elämää, hänestä tulee “tappaja” (killer) siihen saakka, kunnes joku toinen pelaaja vähentää häneltä yhden tai useampia elämiä. On kuitenkin huomattava, että pelaajan on saatava tarkalleen 5 elämää tullakseen tappajaksi. Jos hän saa yli 5 elämää, hänen pisteitään vähennetään ylimääräisen määrän verran. Esimerkiksi jos pelaaja on saavuttanut 4 elämää ja osuu sitten oman numeronsa triplaan, hänellä on hetkellisesti 5 elämää, mutta ylimääräiset 2 elämää vähennetään, jolloin lopputulos on 3 elämää.
Kun pelaajasta tulee tappaja, hän yrittää osua muiden pelaajien valitsemiin numeroihin. Joka kerta kun hän osuu oikeaan numeroon, vastaavan pelaajan elämämäärää vähennetään. Kun pelaajan elämämäärä laskee alle nollan, hän putoaa pelistä. Esimerkiksi jos pelaajalla on enää 1 elämä ja tappaja osuu hänen valitsemansa numeron tuplaan, pelaajan elämämäärä vähenee -1, ja hän putoaa pelistä.
Pelin voittaa viimeisenä jäljellä oleva pelaaja, joka kerää potin.
Kenguru-pelissä tavoitteena on kiertää kaikki sektorit järjestyksessä, aloittaen sektorista 1. Pelaaja voi aloittaa kierroksen, kun hän osuu mihin tahansa sektorin tuplaan.
Pelin aikana pelaajalla on mahdollisuus “hyppiä” sektorista toiseen osuessaan tauluun yrittämänsä sektorin tupla- tai triplaraitaan. Esimerkiksi, jos pelaaja yrittää sektoria kuusi ja osuu tupla-6:een, hän voi siirtyä hyppimällä sektorista 12 sektoriin 13. On huomioitava, että viimeinen “auttava” tupla on 10, koska 2×10 on 20. Vastaavasti viimeinen hyväksyttävä tripla on sektorissa kuusi.
Jos pelaaja osuu kaikilla kolmella tikallaan yrittämäänsä sektoriin, hän saa uuden heittovuoron. Kaikkien sektorien on oltava kierrettynä oikeassa järjestyksessä, eikä aiempia harhatikkoja voi käyttää hyväksi, kuten esimerkiksi suomalaisessa tikkapelissä “yhdestä kymppiin” on tapana.
Kun pelaaja on heittänyt kaikkiin sektoreihin, hänen on lopuksi osuttava omaan sekä siihen tulppaan, jolla hän aloitti pelin. Keskustana hyväksytään myös sen ulkopiha (25p).
Pelin voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä heittää vaaditut alueet. Tasoittavia heittovuoroja ei ole.
Kenguru-pelin voi lopettaa nopeimmin kuudella tikalla ja yhdellä heittovuorolla, koska pelaaja saa silloin uuden heittovuoron. Kuuden tikin sarjassa pelaaja heittää tupla-D1-T3 ja D10-25/50-avaustupla.
Jokaisella pelaajalla on oma heittotyylinsä, mutta heittoasennot voidaan karkeasti jakaa neljään eri kategoriaan:
Oman peliasennon löytäminen on erityisen tärkeää, jos haluat pelata dartsia ammattimaisesti. Satunnaisesti pelaaville hauskanpito voi olla tärkeämpää, ja he voivat vaihdella heittoasentoa ilman suurta huolta. Kuitenkin, jos haluat kehittää darts-peliäsi, on suositeltavaa harjoitella yhdestä asennosta. Jatkuva asennon vaihtelu voi tehdä tekniikastasi epäjohdonmukaista ja vaikeuttaa kehittymistä.
Virallisten sääntöjen mukaan darts-taulu tulee ripustaa niin, että se on oikeassa pelaajan näkökentässä ja saavutettavissa heiton aikana.
Dartsin säännöt ja historia ovat kiinnostavia, sillä peli on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Tässä on lyhyt yleiskatsaus dartsin sääntöjen historiaan ja nykypäivän sääntöihin:
Varhainen historia: Dartsin juuret voidaan jäljittää takaisin 1800-luvulle, kun englantilaiset sotilaat keksivät heittää nuolia puupölkkyihin tai viinilaatikoiden korkkeihin. Alkuperäinen peli tunnettiin nimellä “darts and targets” tai “puff and dart.” Tämä peli ei kuitenkaan ollut standardoitu, ja säännöt vaihtelivat paikkakunnittain.
1900-luku: 1900-luvun alussa dartsin suosio kasvoi, ja siitä tuli yhä suositumpi pubien viihdyke. Kuitenkin säännöt olivat yhä epävirallisia ja vaihtelivat alueittain. Vuonna 1925 perustettiin ensimmäinen darts-liitto, “National Darts Association,” ja tämä edisti yhtenäisten sääntöjen kehittämistä.
1960-luku: Kansainvälinen darts-liitto, “World Darts Council” (myöhemmin “Professional Darts Corporation” eli PDC), perustettiin vuonna 1967. Tämä merkitsi tärkeää askelta dartsin standardoinnissa ja ammattimaisessa pelaamisessa. Vuonna 1978 järjestettiin ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailu, ja siitä lähtien dartsista tuli yhä vakavammin otettava kilpailulaji.
Nykyiset säännöt: Nykypäivän dartsin säännöt ja pelimuodot vaihtelevat hieman riippuen siitä, pelaavatko ammattilaiset vai harrastelijat. Yleisesti hyväksytyt säännöt ovat kuitenkin vakioituja ja niitä noudatetaan useimmissa kilpailuissa. Darts pelataan tavallisesti pistejärjestelmällä, jossa pelaajat yrittävät laskea pisteitään nollaan tai tiettyyn lukuun, kuten 501 tai 301, heittämällä tikkaansa tauluun. Tärkeitä osia säännöistä ovat esimerkiksi “double in” -sääntö, jossa pelaajan on aloitettava peli osumalla tuplaan, ja “double out” -sääntö, joka määrittää, että pelaajan on voittaakseen pelin osuttava tuplaan viimeisellä heitollaan.
Dartsin suosio jatkaa kasvuaan, ja se on nyt kansainvälisesti tunnustettu kilpailulaji, jossa on omat maailmanmestaruuskilpailut ja monet ammattilaispelaajat. Vaikka dartsin historia on muuttunut vuosien varrella, peli on edelleen suosittu ja kilpailullinen laji ympäri maailmaa.
yhteystiedot