Tennis on suosittu laji monissa maissa ympäri maailmaa. Se on erityisen suosittu kesäaikaan, ja monet ihmiset nauttivat pelaamisesta ja seuraamisesta. Tennis tarjoaa hienon mahdollisuuden liikkua ulkona ja kilpailla toisia vastaan. Suomessa tennis ei välttämättä ole yhtä suosittu kuin joissain muissa maissa, mutta sillä on silti omat innokkaat harrastajansa ja seuraajansa.
Katsotaan seuraavaksi mitkä ovat tenniksen säännöt ja kuinka peliä pelataan.
Kun pelaat tennisottelua, on tärkeää kiinnittää huomiota syöttöliikkeeseen. Syöttäjän on noudatettava seuraavia sääntöjä:
a. Syöttäjä ei saa liikkua kävellen tai juosten syöttöliikkeen aikana, mutta vähäiset jalan liikkeet ovat sallittuja.
b. Syöttäjä ei saa koskettaa takarajaa tai kenttää kummallakaan jalallaan.
c. Syöttäjä ei saa koskettaa sivurajan oletettua jatketta kummallakaan jalallaan.
d. Syöttäjä ei saa koskettaa keskimerkin oletettua jatketta kummallakaan jalallaan.
Jos syöttäjä rikkoo näitä sääntöjä, kyseessä on jalkavirhe.
Voiko syöttäjä seistä kaksinpeliottelussa kaksinpeli- ja nelinpelisivurajan välisellä alueella takarajan takana? Ratkaisu: Ei.
Saako syöttäjän jalka tai jalat irrota maasta? Ratkaisu: Kyllä.
Syöttö on väärä, jos:
a. Syöttäjä rikkoo sääntöjä 16, 17 tai 18.
b. Syöttäjä ei osu palloon yrittäessään lyödä sitä.
c. Syöttöpallo osuu vakiovarusteeseen, kaksinpelikeppiin tai tolppaan ennen osumistaan kenttään.
d. Syöttöpallo osuu syöttäjään, syöttäjän pariin tai heidän päällään oleviin esineisiin.
Nostettuaan pallon ilmaan syöttäjä voi päättää olla lyömättä palloa ja ottaa sen takaisin käteensä. Onko syöttö väärä? Ratkaisu: Ei. Pelaaja voi päättää olla lyömättä palloa ja ottaa sen kiinni kädellään, mailallaan tai antaa pallon pudota kenttään.
Kaksinpeliottelussa, jota pelataan nelinpeliverkolla, jossa on kaksinpelikepit, syöttöpallo osuu kaksinpelikeppiin ja sen jälkeen oikeaan syöttöruutuun. Onko syöttö väärä? Ratkaisu: Kyllä.
Jos ensimmäinen syöttö on väärä, syöttäjän tulee syöttää viivytyksettä uudestaan saman kenttäpuoliskon takaa kuin väärä syöttö oli syötetty, paitsi jos todetaan, että ensimmäinen syöttö oli syötetty väärältä puolelta.
Syöttäjän ei tule syöttää ennen kuin vastaanottaja on valmiina. Vastaanottajan tulee mukautua syöttäjän pelirytmiin ja olla valmiina ottamaan syöttö vastaan, kun syöttäjä on valmiina. Vastaanottajan, joka yrittää palauttaa syötön, tulkitaan olevan valmiina. Jos todetaan, ettei vastaanottaja ole valmiina, syöttöä ei voida tuomita vääräksi.
Syöttö on mitätön (let), jos:
a. Syöttöpallo koskettaa verkkoa, kiristäjää tai nauhaa ja osuu vastustajan kenttään.
b. Pallo on syötetty kun vastaanottaja ei ole valmiina.
Jos syöttöpallo pelataan uudestaan, tätä syöttöä ei lasketa ja syöttäjän tulee syöttää uudelleen, mutta syöttöpallon mitätöinti ei mitätöi edeltävää väärää syöttöä.
Aina kun pallo tuomitaan mitättömäksi, paitsi kun kyseessä on toinen syöttö, koko piste pelataan uudelleen.
Piste on hävitty, jos:
a. Pelaaja syöttää kaksi peräkkäistä väärää syöttöä.
b. Pelaaja ei palauta pelissä olevaa palloa ennen kuin se ponnahtaa kaksi kertaa peräkkäin.
c. Pelaaja palauttaa pelissä olevan pallon kenttärajojen ulkopuolelle.
d. Pelaaja palauttaa pelissä olevan pallon vakiovarusteeseen.
e. Pelaaja tarkoituksellisesti kannattaa tai pysäyttää pelissä olevan pallon mailalla tai koskee palloa mailalla useammin kuin kerran.
Syöttäjä ei saa käyttää tahallisia viivytyksiä ja syöttönopeutta, joka on räätälöity erityisesti hidastamaan vastaanottajan reaktioita, ei sallita. Jos tuomari katsoo, että syöttäjä rikkoo tätä sääntöä, hän voi mitätöidä syötön ja antaa varoituksen syöttäjälle. Toisesta varoituksesta seuraa menetetty piste.
Kun pelaaja on hävinnyt pistemäärän, vastustaja saa pisteen. Jos pelaajat ovat tasatilanteessa, piste on “40–40” (tai “deuce”). Seuraava pisteen voittava pelaaja saa “etu” -pisteen. Jos sama pelaaja voittaa myös seuraavan pisteen, hän voittaa pelin. Jos vastustaja voittaa seuraavan pisteen, tilanne on taas tasatilanteessa (deuce).
Pelaaja, joka voittaa pisteen deucen jälkeen, saa “etu” -pisteen. Jos hän voittaa myös seuraavan pisteen, hän voittaa pelin. Jos hän häviää seuraavan pisteen, peli siirtyy taas tasatilanteeseen (deuce).
Peli voitetaan, kun pelaaja on voittanut neljä pistettä ja johtaa vastustajaa vähintään yhdellä pisteellä. Pelaaja, joka voittaa pelin, saa yhden pisteen ottelussa.
Ottelu voitetaan, kun pelaaja on voittanut tietyn määrän pelejä. Tämä määrä vaihtelee turnauksen ja kilpailun sääntöjen mukaan, mutta yleisin voittoon tarvittava määrä pelejä on kolme tai viisi. Voittamalla useamman pelin kuin vastustaja ottelussa, pelaaja voittaa ottelun.
Tenniksen säännöt ovat kehittyneet vuosien varrella, ja peliä on pelattu eri muodoissaan jo satojen vuosien ajan. Seuraavassa on tiivistelmä tenniksen sääntöjen historiasta:
Varhaiset Tenniksen Muodot (1500-luku – 1800-luku): Tenniksen esiasteita pelattiin Euroopassa jo 1500-luvulla. Alkuperäiset säännöt vaihtelivat suuresti, ja pelit pelattiin usein avoimissa tiloissa tai jopa kirkkojen seinämillä. Varhaiset tenniksen muodot eivät vielä noudattaneet nykyaikaisia sääntöjä, ja niissä oli enemmän yhtäläisyyksiä mailapelin ja nykyaikaisen tenniksen välillä.
Real Tennis (16. – 19. vuosisata): Real tennis, jota kutsutaan myös nimillä “court tennis” tai “royal tennis”, oli varhainen mailapeli, joka oli suosittu erityisesti Englannissa ja Ranskassa. Tämä pelimuoto oli monimutkaisempi kuin moderni tennis, ja siinä oli omat sääntönsä ja kenttänsä. Real tennis oli suosittu harrastus kuninkaallisille ja aatelisille.
Nykyisen Tenniksen Synty (1800-luku): Nykyaikaisen tenniksen juuret voidaan jäljittää 1800-luvulle. Vuonna 1873 Englannissa kehitettiin ensimmäiset säännöt, jotka muistuttivat nykyistä tennistä. Pelissä käytettiin jo verkon erottamaa kaksinpelikenttää ja tietyt mailanlyöntisäännöt. Tämä pelimuoto sai nimen “lawn tennis,” ja se levisi nopeasti eri puolille maailmaa.
Lawn Tennisin Kansainvälinen Levisi (1800-luvun loppu – 1900-luvun alku): Lawn tennis levisi nopeasti ympäri maailmaa, ja ensimmäiset kilpailut, kuten Wimbledonin mestaruuskilpailut, järjestettiin 1800-luvun lopulla. Säännöt vakiintuivat, ja tenniksen kansainväliset järjestöt alkoivat muokata ja yhdenmukaistaa sääntöjä.
Modernin Tenniksen Säännöt (1900-luku): 1900-luvulla tenniksen säännöt vakiintuivat lähemmäs nykymuotoaan. Sääntöjä tarkennettiin ja mukautettiin paremmin palvelemaan kilpailullista pelaamista. Tärkeä askel oli myös siirtyminen puumailoista metallisiin ja nykyaikaisiin mailoihin.
Tenniksen Kansainvälinen Sääntöjenmukaisuus (1900-luvun loppu – Nykypäivä): Tenniksen kansainväliset järjestöt, kuten International Tennis Federation (ITF), ovat työskennelleet vuosikymmenten ajan sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja tenniksen standardoimiseksi maailmanlaajuisesti. Nykyaikaiset tenniksen säännöt määrittelevät kentän, pelivälineiden ja pelaajien roolin tarkasti.
Nykyään tenniksen säännöt ovat yleisesti hyväksyttyjä ja laajasti noudatettuja, ja ne mahdollistavat reilun ja kilpailullisen pelin pelaajille ympäri maailmaa. Sääntöjä päivitetään aika ajoin vastaamaan pelin kehitystä ja uusia tarpeita.
yhteystiedot